22.6.2013

Reikä jättiläisen hatussa



Kerrotaan, että kauan sitten Norjassa asui jättiläisiä. Yksi heistä, Hevosmies, ihastui neitoon nimeltä Leka, kun hän näki tämän kylpevän meressä seitsemän sisarensa kanssa. 
Hevosmies päätti ryöstää Lekan keskiyöllä. Kun hän yöllä lähestyi neitoja, he huomasivat Hevosmiehen ja lähtiävt pakoon. 
Leka-neidon seitsemän sisarusta uupuivat pian ja heittäytyivät pitkälleen, mutta Leka jatkoi pakoaan. 
Hevosmies huomasi, ettei saisi neitoa kiinni ja päätti ampua tämän. Hän jännitti valtavan jättiläisjousensa ja ampui nuolen kohti neitoa. 
Vuorten kuningas oli seurannut tilannetta. Hän heitti hattunsa nuolen eteen ja pelasti Lekan. Valtava hattu putosi kovasti loiskahtaen mereen ja vielä tänä päivänä siinä näkyy jättiläisen nuolen puhkaisema reikä. 

Leka jatkoi matkaa vielä vähän etelään, kunnes aurinko nousi. Silloin he kaikki: Hevosmies, Leka, seitsemän sisarusta, ja kuninkaan hattu muuttuivat vuoriksi. Ja siellä he ovat vielä tänäänkin, vuoriksi muuttuneina.
Vuoren kuninkaan hattuun tuli reikä, löydätkö sen?

Jättiläisen nuolen reikä on 35 metriä korkea.

Kaunis Leka-neito eli norjaksi Lekamöya.
Lekan seitsemän sisarusta

19.6.2013

Merikotka ja varis

Olimme ankkurissa suojaisessa lahdessa. Saari ympärillä oli aika iso. Siellä oli kallioita ja niittyjä, vain vähän puita. Saarella ei asunut kukaan, ja se oli nykyään ulkoilualuetta, johon sai tulla retkeilemään.
Saarella oli hauska nimi: Sydänsaari, norjaksi Hjärtöya. Ehkä nimi oli annettu hieman sydämenmuotoisen ankkurilahden vuoksi.

Manta ankkurissa Sydänsaarella.
Kauan, yli tuhat vuotta sitten, Sydänsaarella asui ihmisiä. Me kutsumme heitä nyt viikingeiksi, mutta en tiedä miksi he itseään kutsuivat. Myöhemmin saarelle muutti norjalaisia. Heillä oli lampaita ja lehmiä, joille riitti hyvin ruokaa useista niityistä.

Yhtenä aamuna, kun olin juuri mittaamassa kahvia keittimeen, katsoin ulos veneen ikkunasta: merikotka istui viereisellä kalliolla! Varis yritti olla sen kaveri, pomppi ja hyppi kotkan ympärillä.  Kotka ei näyttänyt välittävän variksesta. Tiedätte kai, että merikotkan vartalo on lähes metrin mittainen ja sen siipienväli on noin kaksi ja puoli metriä! Varis näytti aika pieneltä. Lopulta kotka nousi siivilleen ja hävisi kallion taakse. Varis seurasi sitä.


14.6.2013

Lintuja

Onni kyseli Norjan linnuista. Silloin emme olleet nähneet sen kummempia lajeja kuin Suomessa: lokkeja, riskilöitä, haahkoja, puluja, pikkulintuja. Nyt olemme "bonganneet" eli nähneet lisää lajeja, sellaisiakin, jotka eivät viihdy Suomessa. Yksi niistä on lunni, se hauska papukaijan näköinen ja jyrkillä rinteillä pesivä sukeltaja. Vasta tänään, kun lähdimme Lofoottien ulommaiselle saarelle Röstiin, näimme myrskylintuja. Niitä ei ole Itämerellä. Olemme myös nähneet merikotkia, samoja kuin Suomessa. Ja tietysti variksia ja taisi olla korppikin.

Lintuja on tosi vaikea  valokuvata, joten tähän juttuun ei tule yhtään kuvaa. Mutta voit etsiä lintujen kuvia vaikka wikipediasta tai lintukirjasta - täytyy vaan olla kattava kirja, ei pelkästään Suomen linnut.

Olemmeko nähneet valaita? Kysymys on varmaan monen mielessä. Ei, emme ole nähneet edes yhtä valaan hengityspuhallusta tai pienen pientä delfiiniä. Mutta kyllä niitä vielä tulee!

Nyt olemme aivan Norjan Lofoottien saariketjun eteläpäässä, Röst-nimisellä saarella. Ehkä saamme huomenna ostaa kalaa, sillä oma kalastuksemme on ollut huonoa. Täällä on kyllä kalaa, turskaa, makrillia ja lohtakin. Kaupassa kalaa ei myydä, koska paikalliset ihmiset kalastavat itse tai tuntevat jonkun joka antaa kalaa.

Lofooteilla kalastetaan ja kuivataan turskaa. Aika iso kalanpää, vai mitä!


8.6.2013

Kolme huonetta

Nyt esittelen venekotimme. Meillä on kolme huonetta ja keittiö. Vähän pieniä, mutta mahdumme hyvin. Lisäksi meillä on iso tila ulkona sekä tietysti koko kansi. Ulkotilaa kutsutaan veneessä avotilaksi tai istumalaatikoksi. Siellä on aina joku, silloin kun ollaan liikkeellä. Avotila on vähän kuin parveke tavallisessa talossa.

Keittiöön mahtuu yksi henkilö. Meillä on jääkaappi, hella ja uuni, mutta ei tiskikonetta.
Veneen olohuonetta kutsutaan salongiksi. Keskellä on ruokapöytä. Salongissa
on lisäksi televisio, kirjahylly, radio ja CD-soitin. Jos meille tulee enemmän
kuin kaksi yövierasta, nämä saavat nukkua salongin sohvilla.
Makuuhuone on takana. Veneen keulassa on vierashuone, joka toimii myös
varastona silloin kun vieraita ei ole.
Harvassa veneessä on sauna - mutta meillä on! Saunassa on suihku ja myös
vessa, sillä kaiken on mahduttava pieneen tilaan. Pingviini ei pidä saunomisesta,
mutta se tykkää olla valokuvissa.
Tämä on veneen navigointipöytä. Se toimii myös kirjoitus- tai työpöytänä.
Tässä istun nyt kirjoittamassa teille!

2.6.2013

Koti veneessä

Tässä blogissa kerron purjeveneestä nimeltä Manta. Veneessä asuvat minun lisäkseni Kapu, Pingviini, Jääkarhu ja Poikanen.

Kaikki ovat kokeneita merenkulkijoita, varsinkin Kapu ja jääkarhut. Karhut näyttävätkin jo vähän nuhjaantuneilta, eikö vain?

Mutta on Pingviinikin aikamoisen kokenut. Se on purjehtinut maapallon toiselle puolelle ja takaisin. Suomesta katsottuna maapallon vastakkaisella puolella sijaitsee Uusi-Seelanti. Siellä asuu pieniä sinisiä pingviinejä.

Liikennemerkki Uudessa-Seelannissa varoittaa:
"Hidasta, pingviinit ylittävät tien!"

Varsinkin Pingviini odottaa innokkaasti kohta alkavaa seikkailua, koska nyt se pääsee isojen pingviinien maahan kauas etelään. Jääkarhut ovat jo kaksi kertaa päässeet jääkarhujen valtakuntaan Huippuvuorille. Luonnossa pingviinit ja jääkarhut elävät kaukana toisistaan: jääkarhut pohjoisella pallonpuoliskolla ja pingviinit eteläisellä pallonpuoliskolla. Yhdessä ne voivat elää vain leikisti - niin kuin Manta-veneessä.

Matka pingviinien maahan kestää monta vuotta, koska purjevene liikkuu hitaasti. Vauhti on noin 10 kilometriä tunnissa, sellainen polkupyörävauhti. Reitin varrella on monta maata ja paikkaa: Norja, Skotlanti, Irlanti, Portugali, Kanarian saaret. Löydätkö ne kartasta?

Purjevene Manta on 12 metriä pitkä. Siinä on yksi masto eli se on sluuppi.
(Kaksimastoinen pursi on ketsi - eikä tämä ole vitsi!)