Pullopostia Rööperistä

Saimme Helsingistä postia. Snellmannin ala-asteen 4B-luokkalaiset kyselivät meiltä monia asioita:

- Mitkä teidän nimet ovat?
- Mitä syötte?
- Päivitätkö blogia tietokoneella?
- Minä päivänä te aiotte lähteä Antarktikselle?
- Entä kuinka kauan te aiotte siellä viipyä?
- Mitä yleensä teette kun olette satamassa?
- Kalastatteko?
- Uitteko?
- Onko siellä etelässä lämmintä?
- Minne aiotte lähteä seuraavaksi?
- milloin tulette takaisin tänne Suomeen?
- Mikä oli hauskin paikka jossa kävitte?
- Onko teillä hyvä yhteishenki laivalla?[:D]
- Kuinka kauan te aiotte olla matkustamassa merellä?
- Asutteko te siellä purjeveneessä?
- Onko kiva olla kauan matkustamassa merellä?
-Kuinka kauan aiotte viipyä ja onko kivaa (toivottavasti on)?
-Mikä teidän kotisatama?
 - Onko se Manta vähän niin kuin teidän koti?
- Kalastatteko te laivalla?
- Montako teitä on?.
- Jos merellä on todella kylmä ja sataa lunta, miten toimitte?
- Miten saatte ruokaa jos se on loppu tai sitä ei ole tarpeeksi kaikille?
- Kuinka kauan yleensä olette laivalla ennen kuin pysähdytte
- Mikä on ollut pisin ja vaivalloisin matkanne?
- Mitä yleensä syötte matkoilla?
- Onko teille tullut merionnettomuuksia?
-Kuinka kauan olette olleet  pysähtymättä veneellä?

Vastasin näin:
Kiitos oivaltavista ja hyvistä kysymyksistä.

Me olemme Auli ja Hannu. Hannun sukunimi on Aulin, mistä tulee aika hauska merkitys, kuka keksii? Meillä on eri sukunimet, mutta olemme naimisissa. Minä olen Irjala.

Veneemme nimi on Manta ja se on meidän kotimme. Meillä on keittiö, makuuhuone, olohuone, työpiste, wc, vierashuone ja yksi erikoisuus: sauna. Hannu on rakentanut sen.
Kaikki on minikokoista. Mantan ulkomitat ovat 12 m x 3,6 m ja siihen on saatu mahtumaan nämä kaikki sekä vielä "ulkoterassi" eli veneen avotila. Saattaa olla, että teidän luokkahuoneenne on isompi.  Manta on terästä, se kestää paremmin pienet kolhut kuin lasikuitu, mutta ei se mikään jäänsärkijä ole.

Meillä on tavallisia kotikoneita kuten tv, pölynimuri, ompelukone ja tietokone (jolla nyt kirjoitan ja päivitän myös blogia). Lisäksi meillä on purjehtimiseen, navigointiin ja yhteydenpitoon liittyviä laitteita, kuten GPS, radiopuhelin, satelliittipuhelin ja tutka. Voin kertoa seuraavalla kerralla tarkemmin näistä laitteista.

Eläminen veneessä ja purjehtiminen kaukaisiin paikkoihin ei ole pitkä loma, vaan elämäntapa. Sen vuoksi meillä on samanlaista kuin teilläkin: välillä kivaa, välillä tylsää. On arkea, juhlaa, töitä ja vapaa-aikaa. Joku kysyi, onko meillä hyvä yhteishenki. Kyllä on. Se on tärkeää. Mutta kyllä mekin välillä kinastelemme.

Minä (Auli) teen töitä veneessä. Olen toimittaja ja kirjoitan lehtijuttuja ja kirjoja. Hannu on ammatiltaan putkiasentaja. Hän ei tee putkitöitä täällä, mutta veneessä on aina kaikenlaista korjattavaa ja huollettavaa. Hannu on tosi kätevä ja taitava. Hän pitää Mantan hyvässä kunnossa.

Elämä on erilasta merellä ja satamassa. Meidän pisimmät merimatkamme ovat kestäneet kolme viikkoa. Silloin toinen aina valvoo ja vahtii veneen kulkua. Merellä vene keikkuu ja heiluu, joten kaikki tavarat on pidettävä omilla paikoillaan kaapeissa ja lokeroissa. Pöydälle ei voi jättää esimerkiksi mukia, sillä kun vene kallistuu, se putoaa lattialle. Satamassa on erilaista. Nyt, kun kirjoitan tätä Ushuaian satamassa, pöydällä on vesipannu ja kaksi kahvikuppia. Satamassa nukumme kummatkin yöllä.

Ruoka on aina riittänyt, mutta monta viikkoa kestävällä merimatkalla tuoreet hedelmät ja vihannekset eivät säily syömäkelpoisena koko matkaa. Myöskään tuore liha tai kana ei säily montaa päivää, joten merimatkalla syömme purkkiruokaa ja kuivattua ruokaa. Mantassa on jääkaappi, mutta ei pakastinta. Merellä yritämme aina kalastaa ja joskus saammekin jotain, mikä on hyvä lisäys ruokavarastoon. Satamassa voi kaupassa käydä vaikka joka päivä. Tosin kaikissa maissa ei ole yhtä kattava valikoima kuin Suomessa. Esimerkiksi harvasta maasta saa ruisleipää, sitä  tekee usein mieli. Samoin salmiakkia. Täältä Argentiinasta ei saa erikoisjuustoja kuten fetaa tai vuohenjuustoa, niitäkin tekee usein mieli. Muuten syömme aika samoin kuin Suomessa syödään.

Olemme nyt Tulimaassa ja täällä on kesä. Etelämanner on niin lähellä, että kesälläkin on kylmä: eilen satoi lunta.  Aurinko sulattaa sen nopeasti. Valoisaa on kello aamu kolmesta ilta kymmeneen. Viime viikolla oli +18 C. Tuuli on usein kylmä, joten melkein joka päivä tarvitaan pitkät kalsarit farkkujen alle ja pipo päähän. Tiedättekö kuinka pitkä matka Tulimaasta on Etelämantereen niemimaalle? Kilometreissä ja meripeninkulmissa?

Meillä on teille vielä pari kysymystä lisää: mitkä maat ovat samalla pohjoisella leveyspiirillä kuin me nyt eteläisellä (56 astetta)? Ilmasto on erilainen pohjoisella ja eteläisellä pallonpuolikolla ja Euroopan kohdalla siihen on syy, mikä?

Lähdemme  Etelämantereelle tammikuun alussa ja palaamme sieltä helmikuussa. Emme vielä tiedä mihin purjehdimme sen jälkeen. Lähdimme Suomesta kesällä 2012 emmekä tiedä koska palaamme.

Molskis, pullo lähti kuljettamaan vastausta.

Leijona liittyi miehistöön

Mantan miehistö sai eilen täydennystä, kun pikkuleijona saapui Suomesta. Rohkea leijona on hyvä lisäys pingviinin ja jääkarhun joukkoon, kun suuntaamme Etelämantereelle. Leijona oli hyvin varustautunut: pipo päässä, pelastusliivit päällä ja passi kaulassa. Matka Suomesta oli pitkä, mutta se meni hyvin, ja nyt Leijona on jo tottunut Tulimaan aikaan.

Pingviini otti leijonan heti siipensä suojaan.

Pikkuleijonalla oli korkkipelastusliivit.

Jalka ruokapöydällä

Kap Horn on Etelä-Amerikan eteläisimmän saaren kärki. Sen ohi purjehtiminen on uroteko, sillä merellä on usein hyvin paha keli. Tuulee kovaa ja aallot ovat hirmuisia. Kesälläkin saattaa sataa lunta, räntää tai rakeita.

Ennen kuin Panaman kanava rakennettiin vuonna 1914, purjelaivat joutuivat kulkemaan tätä reittiä Atlantin ja Tyynenmeren välillä. Moni laiva haaksirikkoutui Kap Hornin vesille, sillä kartat olivat epätarkkoja ja säätilaa ei osattu ennakoida. Nykyään Kap Hornin voi kiertää huvikseen hyvässä säässä. Niin mekin teimme 25. lokakuuta.

Manta purjehtii Kap Hornin ohi idästä länteen.
(Kuva: Jean-Luc Sigaud)

Kun on kiertänyt Kap Hornin, saa tiettyjä merenkulkijoiden erivapauksia. Saamme syödä toinen jalka ruokapöydällä. Hm, en tiedä tulenko käyttämään tätä oikeutta, kuulostaa hankalalta. Saamme käyttää kultaista rengasta korvassa. Minulla on korvassa jo reikä, siihen on helppo laittaa koru. Kapu ei ole kertonut, aikooko hän pistää reiän korvaan. Vanhojen tarinoiden mukaan Kap Hornin kiertäneet merimiehet saivat myös pissiä vastatuuleen. Luulen, että tämä on kateellisten keksimä juttu, koska kuka nyt haluaisi tehdä näin. Jos et tiedä kuinka siinä käy, yritäpä sylkäistä vastatuuleen! Sitä paitsi laidan yli pissiminen on vaarallista eikä sitä ole lupa Mantassa tehdä.

Nykypurjehtijoille on tärkeä ottaa selfie Kap Hornilla.

Teimme Kap Hornin purjehduksen Puerto Williamsista käsin.
Matkaa kertyi yhteensä 200 meripeninkulmaa.

Pingviinit

Kävin pingviinien saarella retkellä. Pingviinit ovat hauskoja. Niillä on surkastuneet siivet, joille ei pääse ilmaan, mutta veden alla siiventyngistä on hyötyä. Pingviinit ovat nopeita uimaan ja hyviä sukeltamaan. Kuivalla maalla niiden täytyy kävellä. Ne vaappuvat kävellessään, hypähtävät joskus. Saarella asui Magallan-pingvinejä ja Kalliotöyhtöpingviinejä, joiden nimi on englanniksi rockhopper eli kivihyppääjä. Kummatkin lajit ulotuttuvat minua polveen eli ovat noin 50-60 cm korkeita. Antarktiksella on isoja, melkein ihmisen kokoisia pingviinejä.

Pingviinien poikaset olivat jo niin isoja, että kohta ne lähtevät merelle. Ne eivät voi mennä veteen ennen kuin niiden sulkaturkki on muuttunut pörröisen untuvaisesta sulkiin, jotka suojaavat vedeltä.

Magallanpingviinit menossa rannalle.

Kiven yli on hankala kävellä.

Pingviineillä on pesäkolo maassa. Magallanpingviini hautoo munaa melkein kuukauden.

Poikanen.

Punaiset läiskät ihossa auttavat tasaamaan lämpötilaa, pingviini hikoilee
läiskän kautta. Toinen tapa viilentyä on hengittää nopeasti tai levittää siivet ja
tuulettaa kainaloita.

Tämä tyyppi asui rappiotalossa.

Kalliotöyhtöpingviinillä on keltaiset kulmakarvat.

Poikanen odottaa ruokaa nokka auki.

Aikuinen ja poikanen. Niillä on erilainen sulkaturkki.

Sademetsän eläimiä

Brasilian saarilla kasvaa sademetsää, joka on tiheää ja vehmasta. Metsässä on paljon erilaisia puu- ja kasvilajeja, joista minä tunnistin vain bambun ja palmun. Sademetsä tarvitsee nimensä mukaan paljon sadetta, ja niin täällä sataakin monta kertaa viikossa. Ilman polkuja metsässä olisi vaikea liikkua, mutta löysimme kahdelta saarelta kulkukelpoisia reittejä.

Kävelimme metsässä ihan hiljaa, jotta näkisimme eläimiä. Välillä jossain rapisi ja yritimme nähdä tiheän kasvillisuuden läpi sen aiheuttajan. Vyötiäinen! Se kaivoi maasta jotain. Selkä oli meihin päin, joten näimme vain sen panssarin ja hännän. Toinen rapistelija oli iso lisko, ehkä leguaani. Sen pää on vähän samanlainen kuin käärmeellä, mutta sillä on jalat. Leguaanit olivat pelokkaita ja sellaisen nähdäkseen piti kävellä tosi hiljaa. Kerran näimme kilpikonnan, jolla oli punainen pää. Hiiitaaasti se kömpi polulta takaisin metsään.

Maakilpikonna.

Lisko pelkää ihmistä.

Yhtäkkiä alkoi kova mekastus. Päämme yläpuolella puissa oli apinoita! Ne olivat sellaisia Peppi Pitkätossun herra Tossavaisen kokoisia ja niillä oli pitkä raidallinen häntä ja valkoiset viikset. Ne säksättivät meille.

Tällaisia apinoita näimme Brasilian sademetsässä.

 

Kuulimme myös isojen apinoiden kovaäänistä mölyä, mutta emme nähneet mitään. Ne olivat mölyapinoita, jotka pitävät yhteyttä kovalla äänellä, koska tiheässä metsässä apinat eivät aina näe toisiaan. Mölyapinan ääni voi kuulua jopa viiden kilometrin päähän.

Mölyapinat syövät pähkinöitä, silmuja ja lehtiä.
(Kuva wikipedia)

Neptunuksen kaste

Manta ylitti päiväntasaajan ja siirtyi eteläiselle pallonpuoliskolle kohdassa 25 astetta 21 minuuttia läntistä pituutta. Se oli meille kolmas kerta, kun ylitimme päiväntasaajan eli "linjan". Aiemmat kaksi kertaa tapahtuivat Tyynellä valtamerellä yli 10 vuotta sitten.

Ensimmäinen päiväntasaajan ylitys on purjehtijalle tärkeä saavutus. Silloin saa merenjumala Neptunuksen kasteen ja voi sanoa olevansa todellinen merenkulkija. No, kaste on tietysti leikkimielinen perinne, joka on saanut alkunsa sota- ja kauppalaivoilla.

Kasteseremonian voi jokainen toteuttaa mielensä ja mielikuvituksensa mukaan. Aikoinaan laivoilla seremoniaan osallistui Neptunuksen lisäksi muun muassa lääkäri, jonka sekoittama "lääke", pahanmakuinen juoma oli kulautettava kurkkuun. Varsinainen kastaminen tapahtui upottamalla pää vesisaaviin. Ei aina niin hauskaa.

Meidän ensimmäinen päiväntasaajan ylityksemme tapahtui Tyynellä valtamerellä vuonna 2002. Se olikin todellinen valtamerikaste, sillä Auli joutui uimaan päiväntasaajan yli roikkuen köyden varassa veneen perässä. Kapu ei saanut mennä veteen, vaan hänen piti vahtia näkyikö lähistöllä haikaloja. Silloin ei tuullut, joten uiminen oli ihan miellyttävä kaste.

Kapun kaste oli hikisempi. Neptunus määräsi hänet pukeutumaan pipoon, kaulaliinaan ja hanskoihin sekä ottamaan lumilaudan esiin ja teroittamaan sen kantit. Neptunuksen meille määräämä lääkejuoma maistui kitkerältä ja siitä tuli hieman pyörryttävä olo.

Tarkkaan ottaen ylitimme päiväntasaajan läntisellä pituuspiirillä kohdassa 88 astetta 38 minuuttia. Olimme matkalla pohjoisesta etelään.

Vuonna 2003 purjehdimme eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle. Päiväntasaajan ylitys tapahtui pituuspiirillä 147 astetta 52 minuuttia läntistä pituutta. Neptunus ei enää määrännyt lääkettä, joten sallimme itsellemme hyvänmakuista juomaa ylityksen kunniaksi.

Kolmas päiväntasaajan ylityksemme tapahtuikin sitten Mantan matkalla syyskuussa tänä vuonna (2014), juuri syyspäivän tasauksen aikaan. Auli nukkui ja Hanski oli vahtivuorossa, joten mitään seremonioita ei vietetty. Olimmehan jo kokeneita Neptunuksen väkeä.

Löydätkö ylityskohdat kartalta? Pituuspiirit ovat:

25° 21' L

88° 38' L

147°52' L

Syyspäivän tasauksena Aurinko on suoraan päiväntasaajan yläpuolella. Tästä eteenpäin eteläinen pallonpuolisko on kallistuneena aurinkoon päin eli aurinko ikäänkuin siirtyy etelään. Kun pohjoisella pallonpuoliskolla on syksy ja talvi, on eteläisellä puoliskolla kevät ja kesä. Kun Suomessa vietetään joulua, on meillä Patagoniassa keskikesä!

Kun vaihtaa pallonpuoliskolta toiselle, täytyy muistaa lukea sääkarttaa uudella tavalla. Tuuli pyörii matala- ja korkeapaineessa eri suuntaan riippuen siitä, ollaanko pohjoisella vai eteläisellä pallonpuoliskolla.

Pohjoisella pallonpuoliskolla matalapaineessa tuulee vastapäivään, korkeapaineessa myötäpäivään (kuin kello).

Eteläisellä pallonpuoliskolla matalapainessa tuulee myötäpäivään (kuin kello) ja korkeapaineessa tuulee vastapäivään.

Kap Verde

Mantan matka jatkui syyskuussa, kun purjehdimme Kanariansaarilta Kap Verdelle. Matkan pituus oli 860 meripeninkulmaa. Tiedätkö paljonko se on kilometreissä? Aikaa kului 6 päivää.

Kap Verde on samanlainen tuliperäinen saaristo kuin Kanariansaaret. Kap Verden saaristoon kuuluu 15 saarta, joista kymmenellä asuu ihmisiä. Yhteensä saarilla asuu puoli miljoon asukasta, saman verran kuin Helsingissä. Kap Verde on oma valtionsa.

Täällä sataa tosi harvoin ja siksi maisema on kivinen. Missään ei näy metsiä, niittyjä tai peltoja. Melkein kaikki ruoka on tuotava muualta, mutta jonkun verran täällä viljellään banaaneja, kurpitsaa, porkkanoita ja tomaatteja.

Vietimme reilun viikon Sao Vicenten saarella Mindelon kaupungissa.

Seuraavaksi on edessä tosi pitkä purjehdus Brasiliaan. Jos emme pysähdy matkan varrella, kertyy etäisyyttä Rio de Janeiroon noin 2600 meripeninkulmaa. Purjehdus kestää kolme viikkoa - se on pitkä aika meidänkin mielestä. Toivottavasti saamme kalaa merestä, muuten on tylsää syödä purkkiruokaa niin kauan.

Kap Verde sijaitsee Afrikan rannikon lähellä.
Vihreä on Brasilia. Matka kulkee päiväntasaajan poikki.