Vihellyskieli ja seiväsloikka

Pahoittelut, että olen ollut laiska enkä ole kirjoittanut mitään blogiin. Pingviini on kyllä moittinut minua siitä.

Olemme olleet kohta kolme kuukautta Kanariansaarilla ja vierailleet näillä viidellä saarella: La Palma, Gomera, Teneriffa, Lanzarote ja Gran Kanaria. Yhteensä Kanariansaariin kuuluu seitsemän saarta ja kaikki ovat syntyneet vedenalaisista tulivuoren purkauksista miljoonia vuosia sitten. Saarten maasto on vaikeakulkuista, täällä on syviä rotkoja, jyrkkiä vuorenseinämiä ja korkeita huippuja.

Mantan reitti Kanariansaarilla. Tiedätkö miksi Teneriffa-Lanzarote osuudella on mutka?

Ennen kuin espanjalaiset valloittivat Kanariansaaret 1400-luvulla, täällä asui Pohjois-Afrikasta tulleita berbereitä. He alkoivat viestiä viheltämällä, mistä kehittyi vihellyskieli, silbo. Sitä opetetaan nykyään Gomeran koululaisille, mutta kovin moni ei enää vihellyskieltä osaa. Silbo on oikea kieli, siinä on vokaaleja ja konsonantteja. Oikeastaan mitä tahansa kieltä (vaikkapa suomea) pystyy "puhumaan" vihellyskielellä, kun muuttaa sanat vislaukseksi.

Tästä linkistä voi kuunnella silboa espanjaksi.

Vihellys kantautuu jopa 3-5 kilometrin päähän. Pienellä Gomeran saarella pystyttiin puolessa tunnissa välittämään tärkeä viesti kaikille saarelaisille eri puolille. Ennen kännyköitä silbo oli tosi kätevä ja nopea tapa "jutella". Näillä saarilla ei ollut helppo mennä tapaamaan naapuria, kun välissä saattoi olla syvä rotko, jonka ylittämiseen olisi kulunut useita tunteja.

 

Hanski Tauro-vuoren laella (1200 m). Alhaalla kylä, johon vihellys kuuluisi hyvin.

Koska liikkuminen rotkoissa ja kivikoissa oli kävellen hankalaa, berberit alkoivat käyttää pitkää seivästä apuna. Sen varassa saattoi hypätä vaikean paikan yli tai liukua alas korkealta kiveltä. Nykyään seiväshyppely on harrastus.

Nykyään seipään avulla liikutaan harrastuksena.