12.1.2016

Pullopostia Rööperistä

Saimme Helsingistä postia. Snellmannin ala-asteen 4B-luokkalaiset kyselivät meiltä monia asioita:

- Mitkä teidän nimet ovat?
- Mitä syötte?
- Päivitätkö blogia tietokoneella?
- Minä päivänä te aiotte lähteä Antarktikselle?
- Entä kuinka kauan te aiotte siellä viipyä?
- Mitä yleensä teette kun olette satamassa?
- Kalastatteko?
- Uitteko?
- Onko siellä etelässä lämmintä?
- Minne aiotte lähteä seuraavaksi?
- milloin tulette takaisin tänne Suomeen?
- Mikä oli hauskin paikka jossa kävitte?
- Onko teillä hyvä yhteishenki laivalla?[:D]
- Kuinka kauan te aiotte olla matkustamassa merellä?
- Asutteko te siellä purjeveneessä?
- Onko kiva olla kauan matkustamassa merellä?
-Kuinka kauan aiotte viipyä ja onko kivaa (toivottavasti on)?
-Mikä teidän kotisatama?
 - Onko se Manta vähän niin kuin teidän koti?
- Kalastatteko te laivalla?
- Montako teitä on?.
- Jos merellä on todella kylmä ja sataa lunta, miten toimitte?
- Miten saatte ruokaa jos se on loppu tai sitä ei ole tarpeeksi kaikille?
- Kuinka kauan yleensä olette laivalla ennen kuin pysähdytte
- Mikä on ollut pisin ja vaivalloisin matkanne?
- Mitä yleensä syötte matkoilla?
- Onko teille tullut merionnettomuuksia?
-Kuinka kauan olette olleet  pysähtymättä veneellä?

Vastasin näin:
Kiitos oivaltavista ja hyvistä kysymyksistä.

Me olemme Auli ja Hannu. Hannun sukunimi on Aulin, mistä tulee aika hauska merkitys, kuka keksii? Meillä on eri sukunimet, mutta olemme naimisissa. Minä olen Irjala.

Veneemme nimi on Manta ja se on meidän kotimme. Meillä on keittiö, makuuhuone, olohuone, työpiste, wc, vierashuone ja yksi erikoisuus: sauna. Hannu on rakentanut sen.
Kaikki on minikokoista. Mantan ulkomitat ovat 12 m x 3,6 m ja siihen on saatu mahtumaan nämä kaikki sekä vielä "ulkoterassi" eli veneen avotila. Saattaa olla, että teidän luokkahuoneenne on isompi.  Manta on terästä, se kestää paremmin pienet kolhut kuin lasikuitu, mutta ei se mikään jäänsärkijä ole.

Meillä on tavallisia kotikoneita kuten tv, pölynimuri, ompelukone ja tietokone (jolla nyt kirjoitan ja päivitän myös blogia). Lisäksi meillä on purjehtimiseen, navigointiin ja yhteydenpitoon liittyviä laitteita, kuten GPS, radiopuhelin, satelliittipuhelin ja tutka. Voin kertoa seuraavalla kerralla tarkemmin näistä laitteista.

Eläminen veneessä ja purjehtiminen kaukaisiin paikkoihin ei ole pitkä loma, vaan elämäntapa. Sen vuoksi meillä on samanlaista kuin teilläkin: välillä kivaa, välillä tylsää. On arkea, juhlaa, töitä ja vapaa-aikaa. Joku kysyi, onko meillä hyvä yhteishenki. Kyllä on. Se on tärkeää. Mutta kyllä mekin välillä kinastelemme.

Minä (Auli) teen töitä veneessä. Olen toimittaja ja kirjoitan lehtijuttuja ja kirjoja. Hannu on ammatiltaan putkiasentaja. Hän ei tee putkitöitä täällä, mutta veneessä on aina kaikenlaista korjattavaa ja huollettavaa. Hannu on tosi kätevä ja taitava. Hän pitää Mantan hyvässä kunnossa.

Elämä on erilasta merellä ja satamassa. Meidän pisimmät merimatkamme ovat kestäneet kolme viikkoa. Silloin toinen aina valvoo ja vahtii veneen kulkua. Merellä vene keikkuu ja heiluu, joten kaikki tavarat on pidettävä omilla paikoillaan kaapeissa ja lokeroissa. Pöydälle ei voi jättää esimerkiksi mukia, sillä kun vene kallistuu, se putoaa lattialle. Satamassa on erilaista. Nyt, kun kirjoitan tätä Ushuaian satamassa, pöydällä on vesipannu ja kaksi kahvikuppia. Satamassa nukumme kummatkin yöllä.

Ruoka on aina riittänyt, mutta monta viikkoa kestävällä merimatkalla tuoreet hedelmät ja vihannekset eivät säily syömäkelpoisena koko matkaa. Myöskään tuore liha tai kana ei säily montaa päivää, joten merimatkalla syömme purkkiruokaa ja kuivattua ruokaa. Mantassa on jääkaappi, mutta ei pakastinta. Merellä yritämme aina kalastaa ja joskus saammekin jotain, mikä on hyvä lisäys ruokavarastoon. Satamassa voi kaupassa käydä vaikka joka päivä. Tosin kaikissa maissa ei ole yhtä kattava valikoima kuin Suomessa. Esimerkiksi harvasta maasta saa ruisleipää, sitä  tekee usein mieli. Samoin salmiakkia. Täältä Argentiinasta ei saa erikoisjuustoja kuten fetaa tai vuohenjuustoa, niitäkin tekee usein mieli. Muuten syömme aika samoin kuin Suomessa syödään.

Olemme nyt Tulimaassa ja täällä on kesä. Etelämanner on niin lähellä, että kesälläkin on kylmä: eilen satoi lunta.  Aurinko sulattaa sen nopeasti. Valoisaa on kello aamu kolmesta ilta kymmeneen. Viime viikolla oli +18 C. Tuuli on usein kylmä, joten melkein joka päivä tarvitaan pitkät kalsarit farkkujen alle ja pipo päähän. Tiedättekö kuinka pitkä matka Tulimaasta on Etelämantereen niemimaalle? Kilometreissä ja meripeninkulmissa?

Meillä on teille vielä pari kysymystä lisää: mitkä maat ovat samalla pohjoisella leveyspiirillä kuin me nyt eteläisellä (56 astetta)? Ilmasto on erilainen pohjoisella ja eteläisellä pallonpuolikolla ja Euroopan kohdalla siihen on syy, mikä?

Lähdemme  Etelämantereelle tammikuun alussa ja palaamme sieltä helmikuussa. Emme vielä tiedä mihin purjehdimme sen jälkeen. Lähdimme Suomesta kesällä 2012 emmekä tiedä koska palaamme.

Molskis, pullo lähti kuljettamaan vastausta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti